Parempia päätöksiä kolmen kysymyksen avulla

Milloin teit viimeksi hyvän päätöksen? Saanko arvata: muutama hetki sitten. Miten voin sen tietää? Taustalla on tutkijoiden tulos siitä, että jokainen meistä tekee jatkuvasti päätöksiä, peräti 30 000 – 60 000 joka ainoa päivä. Joku niistä osui varmaankin viime hetkiin.

Entä miksi arvelen päätöksesi olleen hyvä? Päätöksistämme valtaosan – useimpien asiantuntija-arvioiden mukaan 90–95 prosenttia – teemme tiedostamattomasti, kuin automaattiohjauksella. Ne ovat usein hyviä päätöksiä, koska ne perustuvat aikaisempiin kokemuksiin ja toistoihin. Valinnoissamme heijastuvat myös mielemme pohjalla olevat tavoitteemme ja arvomme, eli nuo päätökset ovat hyviä omien kriteeriemme pohjalta arvioituina.

Mutta monien päätösten tekoon tarvitaan myös tietoista mieltämme. Kun toimimme työssä, kasvatamme yritystämme ja haluamme menestyä omalla sarallamme kohtaamme asioita ja tilanteita, jotka vaativat meiltä paljon harkintaa. Liiketoimintaan liittyvät ratkaisut eivät ole helppoja. Usein käy niin, että ajatuksemme alkavat kiertää kehää ja jäämme jumiin joihinkin ratkaisemattomilta tuntuviin kohtiin. Kuitenkin näitä isompiakin päätöksiä on pakko tehdä. Mikä neuvoksi?

Päätöksenteon prosessia voi tehostaa sillä, että ”paaluttaa” ajatustyötä muutaman kysymyksen avulla. Yrittäjälle erityisen oleellisia ovat seuraavat kolme kysymystä.

Miksi teen tämän päätöksen?

Ensimmäinen, ja tärkein, kysymys on: miksi teen tämän päätöksen? Mitä haluan sillä saavuttaa? Miten päätös tukee yritykseni vision saavuttamista ja strategian toteutumista? Loppujen lopuksi, yrityksessähän ei pitäisi mitään muuta tehdäkään. Päätökset heijastavat aina tekijöidensä arvomaailmaa. Yrityksen päätösten tulee aina tavalla tai toisella tuoda hyötyä asiakkaalle. Vastuullisuus on toinen esimerkki tärkeästä perusteesta. On myös hyvä miettiä rehellisesti, onko tekemässä tiettyä päätöstä vain siksi, että muut tekevät samoin. Tai siksi, ettei itse uskalla muuttaa tuttua ja turvallista vanhaa toimintamallia, vaikka aavistaa, että syytä olisikin.

Mille perustan valintani?

Toinen kysymys on: miten teen päätöksen, mille perustan valintani? Kokeneiden päätöksentekijöiden ohje tähän on, että kannattaa olla systemaattinen. Kun ongelma tai mahdollisuus on määritelty, tunnistetaan erilaiset päätösvaihtoehdot. Tämän jälkeen ne arvioidaan ennalta asetettujen kriteerien pohjalta.  Arvioinnissa tulee käyttää tietoa, kokemuksia ja dataa niin paljon kuin suinkin on mahdollista. Intuitiolla on tärkeä rooli erityisesti silloin kun on kyseessä ennalta tuntematon tai hyvin monimutkainen asiakokonaisuus. Miten-kysymykseen vastattaessa on siis olennaista, ettei hypätä johtopäätöksiin liian aikaisin, vaan edetään vaihe vaiheelta.

Keitä minun tulisi ottaa mukaan päätöksentekoprosessiin? 

Kolmas kysymys on: kuka tai keitä minun tulisi ottaa mukaan päätöksentekoprosessiin?  Selkeää on, että vain yrittäjä itse voi tehdä lopullisen päätöksen. Kuitenkin on erittäin viisasta hankkia näkemyksiä eri tahoilta. Eri ihmiset näkevät asiat aina jossain määrin eri tavoin. Päätöksen laatu paranee poikkeuksetta, kun valintatilannetta tarkastellaan eri näkökulmista. Useat yritykset ottavat ulkoisiakin sidosryhmiä mukaan strategiaprosessiinsa omien työntekijöidensä lisäksi. Näin sitoutetaan eri tahoja yrityksen toimintaan samalla kun saadaan hyviä näkemyksiä tuloksellisen toiminnan rakentamiseen.

Kysymykset pitävät ajatusprosessin oikealla tiellä ja auttavat eteenpäin. Ne varmistavat, että päätös on niin hyvä kuin se voi olla – tulevaisuuden tilanteitahan emme kukaan voi kuitenkaan ennustaa. Päätös ei ole koskaan väärä, jos se on tehty hyvän prosessin pohjalta.

Palataanpa vielä noihin alussa mainittuihin tiedostamatta tekemiimme päätöksiin. Nehän pelastavat arkemme. Niiden ansiosta meille jää aikaa uppoutua paljon harkintaa vaativiin isompiin päätöksiin. Mutta vaarana on, että ajatteluumme syntyy aikojen kuluessa erilaisia vinoumia ja alamme toimia huomaamattamme ei-toivotulla tavalla. Niinpä meidän tottumuksemme pitäisi myös välillä ”kalibroida” – ja apuna voi käyttää tuota samaa kysymyspatteristoa.

Tämä kirjoitus on ensiksi julkaistu Suomen Yrityskummit ry:n uutiskirjeessä 12/2021.

Puhetta vai päätöksiä?

Päätöksenteko on elimellinen osa kaikkea tekemistä.  On vaikea löytää mitään muuta yksitäistä asiaa, joka vaikuttaisi yhtä paljon yrityksen toimintakykyyn ja menestymiseen. Jos päätöksenteko ei toimi, kone yskii ja ihmiset turhautuvat.

”Taas puhuttiin pitkään ja pohdittiin asioita monelta kantilta. Kaikki tuntuivat olevan pääkohdista samaa mieltä. Mutta tapahtuukohan tälläkään kertaa mitään?”

Yrityksen työntekijä purki tällä tavoin tuntojaan. Hän ei ole yksin; turhautuminen hitaaseen päätöksentekoon on tuiki tavallinen valituksen aihe työyhteisöissä. Se aiheuttaa ihmisissä passiivisuutta – ”mitä tässä puurtamaan, kun asiat eivät mene eteenpäin eikä mikään muutu”. Yhtä haitallista hidas tai epäselvä päätöksenteko on yritykselle; menetettyjä mahdollisuuksia, päällekkäistä työtä, kasvaneita kustannuksia.

Kyse ei ole aivan yksinkertaisen ongelman ratkaisemisesta. Jotta päätöksiä syntyy, on muutamien perusasioiden oltava kunnossa. Niiden avulla päätöksiä syntyy takuuvarmasti – ja hyviä sellaisia.

Mistä minä vastaan?

Ensiksi, henkilöillä on oltava tieto siitä, mistä asioista he ovat vastuussa. Vastuiden jakaminen organisaation eri rooleille saattaa olla kivulias harjoitus, mutta se kannattaa ehdottomasti tehdä. Päältäpäin katsoen vastuiden määrittely ei ehkä tunnu hankalalta, mutta tilanne muuttuu usein kun mennään yksityiskohtiin. Esimerkiksi kuka vastaa hinnoittelusta, myynti vai liiketoiminta-alue? Entä asiakastyytyväisyydestä? Tai laadusta? Vastaukseksi ei kelpaa, että kaikki vastaavat. Jollain on aina pääasiallinen vastuu.

Mitkä ovat vaihtoehdot?

Toiseksi, päätöksenteon vaihtoehdot tulee olla selvitetty ja tiedostettu. Minimissään vaihtoehtoja on kaksi: joko tietty toimenpide suoritetaan tai ei suoriteta. Tuotekehityshanke aloitetaan tai sitä ei aloiteta, henkilö rekrytoidaan tai ei rekrytoida, vienti aloitetaan tai pitäydytään kotimaan markkinoilla, verkkokauppa pystytetään itse tai liitytään usean toimijan yhteiseen verkkokauppaan. Usein vaihtoehtoja on kuitenkin enemmän ja se lisää selvitys- ja arvioimistyötä.

Millä kriteereillä valinta tehdään?

Kolmanneksi, päätöksenteko tarvitsee kriteerit, joilla vaihtoehdot punnitaan. Muuten on mahdotonta perustella miksi jokin valinta tehdään. Esimerkiksi miksi toimittajaksi valitaan tietty yritys, tai miksi uusi toimipaikka sijoitetaan juuri tiettyyn kuntaan. Tai miksi yrityksen kohderyhmäksi valitaan ikäihmiset eikä keski-ikäiset tai nuoret. Yhdessä sovitut kriteerit ovat vastuuhenkilön ”henkivakuutus”!

Lisää siis suunnitelmallisuutta ajatteluusi!

Päätöksenteko onnistuu, kun siitä on tarpeeksi suunnitelmallisuutta, mutta ei niin paljon, että siitä tulee täysin kaavamainen prosessi.

Johtajuudelle on monia ylimitoitettuja odotuksia, mutta kyky pureskella asiat päätöstä edellyttäviksi palasiksi ja hoitaa ne eteenpäin ei kuulu niihin.

Päätöksenteko on vipu, joka käynnistää koneen!

Julkaistu joulukuussa 2015

Kun kehität päätöksentekoasi, onnistut

Yksinkertainen totuus on, että kaikki riippuu päätöksenteosta. Jos etenemme ja saavutamme tuloksia, se on suurelta osin seurausta tekemistämme päätöksistä. Jos pysymme paikallamme tai menemme takapakkia, sekin johtuu päätöksistämme – tai siitä, että päätimme olla tekemättä niitä.

Joka ainoa hetki on tehtävä joku päätös, pieni tai suuri. Onneksi suuri osa päätöksistä tehdään tiedostamattomasti. Ilman rutiinina rullaavia päätöksiä elämä olisi tavattoman raskasta. Rutiinien ansiosta meille jää aikaa ja energiaa keskittyä niihin vaikeampiin ja monimutkaisempiin päätöksiin, joita eteemme tulee.

Mitä meissä tapahtuu, kun tiedostamme, että nyt pitäisi tehdä päätös? Usein mielemme alkaa yksinkertaistaa kysymystä.  Haluamme saada otteen asiasta, lokeroida sen aikaisemman kokemuksemme kaltaiseksi. Tunnemme näin olevamme varmemmalla pohjalla.

Nyrkkisäännöt, maalaisjärki, akateemiset arvaukset, kaikenlainen heuristiikka saattavatkin olla hyödyllisiä. Yksinkertaistaminen voi helpottaa olennaisen näkemistä.

Vaarana on, että hyppäämme johtopäätöksiin. Emme malta tutkia asiaa kunnolla.  Teemme päätöksen totutun tavan mukaisesti ilman, että kyseenalaistamme sitä.

Miten parantaa päätöksentekoa? Ainoa varma keino on, että lisäämme systemaattisuutta. Oikopolkujen sijaan etenemme järkiperäisesti. Kolme erityisen tärkeää kysymystä ovat:

  1. Miksi päätös on tehtävä, mikä on tavoitteeni?
  2. Mitkä ovat ne kriteerit, joiden pohjalta päätös tehdään?
  3. Mitä vaihtoehtoja päätöksenteossa on?

Näin etenemällä lisäämme päätöstemme rationaalisuutta. Tämä ei tarkoita sitä, ettei päätöksiin voi liittyä tunnetta – tunteet ovat aina läsnä kaikessa tekemisessämme, ja tunteet ohjaavat myös päätöksentekoa. Niiden varaan ei kuitenkaan kannata perustaa koko päätöksenteon ketjua. 

Kun lisäämme hiukankin systemaattisuutta päätöksentekoon, vähennämme ajattelun vinoumien vaikutusta ja onnistumme entistä useammin tekemään sellaisen päätöksen, johon olemme tyytyväisiä vielä pitkään.

Julkaistu ensimmäisen kerran 9.10.2017