Olin vetämässä muutoksenhallinnan kurssia. Heti alkuun keskustelimme siitä, minkälaisia muutoksia kukin osallistuja oli työyhteisössään kokenut, ja mikä muutoksen osa-alue oli tuntunut kaikkein suurimmalta, ja samalla ehkä vaikeimmalta. Oliko vaikeinta jonkun asian kuten yrityksen tavoitteen tai jonkun strategiakohdan muuttaminen? Tai oliko vaikeinta uuden paremmin sopivan toimintamallin tai prosessin löytäminen? Ei ollut. Ylivoimaisesti eniten ääniä sai osa-alue ihmiset: miten ihminen ymmärtää muutoksen, miten hän hyväksyy sen, miten hän toimii sen puolesta tai sitä vastaan.
Asioihin, prosesseihin ja ihmisiin liittyvät osa-alueet toki kietoutuvat yhteen, vaikuttavat toinen toisiinsa, eivätkä edes toimi muuta kuin yhtenä symbioosina. Silti kurssilaiset, niin kuin niin monet muutkin, kokivat ihmisen siksi olennaisimmaksi tekijäksi, joka joko saa muutoksen onnistumaan tai saa sen vesittymään.
Ihminen keskiössä voi kuulostaa hiukan oudolta aikana, jolloin tekoäly, ja automatisoituminen yleisemminkin, ovat kiistatta gigatrendi. Mutta tuntuu, että ihmisen rooli itse asiassa vain korostuu. ”Ihmisyydestä tulee megatrendi”, otsikoi Tietoyhteiskunnan kehittämiskeskus ry TIEKE uutiskirjeessään 28.11.2019 ja jatkaa, että ongelmat ja keskustelun ydin eivät yllättäen olekaan teknologisia vaan inhimillisiä. ”Mitä enemmän teknologiaa, sitä tärkeämpää on humanismi”, sanoo puolestaan Microsoft Oy:n Surface-liiketoiminnan johtaja Antti Kuosmanen. Huipputeknologia on Kuosmasen mukaan työkalu, jonka hyödyn ratkaisevat sitä käyttävien ihmisten innostus ja motivaatio.
Ihmisyys esillä
Mitä tämä ihmisyyden korostunut esiintulo sitten merkitsee?
Ehkä suurin seuraus on johtamisen painopisteen muutos. Johtamisessa on erityisesti otettava huomioon ihmisen odotukset, tarpeet ja toimintamahdollisuudet. Johtajan tulee siis ennen kaikkea huolehtia, että kaikilla organisaatiossa on selvä kuva siitä, mitä yhdessä tavoitellaan, ja mikä kunkin oma rooli on. Näin hän luo pohjan sille, että ihmiset kokevat työnsä merkitykselliseksi. Tämän ohella avoimuus viesteissä ja runsas palaute tukevat merkityksellisyyden kokemista.
Johtamisessa tuloksia saadaan sillä, että johtaja delegoi vastuita ja päätöksentekoa niin paljon kuin mahdollista. Päätöksiä tekevät siis ne, jotka tuntevat asian parhaiten. Tämä jos mikään sitouttaa ihmiset, lisää heidän ymmärrystään kokonaisuudesta ja motivoi heitä.
Ihmisyys korostuu myös, ehkä vähän paradoksaalisesti, siksi, että nyt eletään niin voimakkaasti koneiden ja automaation aikaa. Kuten keksijä, kirjailija ja futuristi Perttu Pölönen on sanonut, ihmisillä on monia hyödyllisiä ominaisuuksia, joita koneella ei ole, kuten uteliaisuus, rohkeus, empaattisuus, luovuus ja kriittinen ajattelukyky. Näitä emme voi mitata testein, niiden arvo on vain ymmärrettävä!
Ihminen ja kone yhteistyössä
Kone on ylivoimainen datan käsittelyssä, mutta ihminen yhä ohjaa toimintaa. Kone ja ihminen yhdessä ovat ennennäkemätön pari, joka pystyy saamaan aikaan asioita, joista ennen voitiin vain haaveilla. Tämä pari on kovin epäsuhtainen, ja juuri siksi täydentää toisiaan. Ihmisen rooli säilyy tärkeänä, koska hän on antamassa tehtäviä, aloittamassa yhteisiä hankkeita. Ihmisen pitää tiedostaa ainutlaatuiset ominaisuutensa ja pyrkiä käyttämään niitä hyödyksi työtä ohjatessaan.
Alex Jung, koneoppimisen ja data-analytiikan apulaisprofessori Aalto-yliopiston tietotekniikan laitokselta, kuvaa ihmisen ja koneen yhteistyötä Epäonnistu taitavammin -artikkelissa näin: ”Koneen ei tarvitse sietää epäonnistumisen kammoa, sitä tunnetta, joka voi ihmiselle aiheuttaa ylivoimaisen esteen edistää jotain asiaa. Mutta tunteet voivat myös johdattaa uusille poluille, ja ihminen muodostaa myös koneille annettavissa tehtävissä yhtälön ensimmäisen osan.”
Ihmistä tarvitaan syöttämään esimerkkejä koneelle, opettamaan sitä. Tähän sisältyy suuri vastuu. Mitä ihminen opettaa, sitä kone oppii. Tämä prosessi ei luonnollisestikaan aina suju ilman erehdyksiä, mutta mallien ja algoritmien hienosäätö tuo vähitellen tuloksia. Ihmisen ei siis missään tapauksessa kannata yrittää olla kuin kone, tehokas tietyllä rajatulla alueella. Hänen kannattaa hyödyntää omia ainutlaatuisia, inhimillisiä ominaisuuksiaan koneen opettamisessa – ja lopputulos voi olla paljon enemmän kuin osatekijöiden oletettu summa.
