Miten varmistat, ettei intuitiosi ole illuusio

Päätöksenteko on vaikea laji. Syitä on monia. Niistä suurin on se, että jokainen tehty päätös toteutuu siinä salaperäisessä paikassa, jonka nimi on tulevaisuus – olipa se sitten lähellä tai kaukana. Tuosta tulevaisuudesta meillä on parhaimmillaankin vain olettamuksia ja arvioita.

 

Toinen suuri syy päätöksenteon vaikeudelle on epävarmuus siitä, mille päätöksen pitäisi pohjautua. Pitäisikö keskittyä tietoon, dataan, kokemuksiin, tunteisiin vai intuitioon?

 

Moni erinomaisesti menestynyt päätöksentekijä vannoo datan nimeen. Esimerkiksi Nokian hallituksen puheenjohtaja Risto Siilasmaa sanoo, että ”päätökset pitää tehdä datan, ei tunteiden pohjalta” (Talouselämä 9.2.2017). Mutta miten osaamme päätellä, mitkä aikaisemmista faktoista ja opeista pätevät jatkossakin, uusissa tilanteissa, joista meillä on vain kalpea aavistus? Ja jos meillä näin big datan aikana on roppakaupalla dataa, miten analysoida sitä niin, että saamme merkityksellisiä tuloksia päätösten pohjaksi?

 

Intuitiosta apua datan ohella

 

Ratkaisu on monen mielestä intuitio – tuo tieto, jota emme tiedä tietävämme. ”Gut feeling” sisältää tiivistettynä tietoamme, kokemuksiamme ja tunteitamme, tai näin ainakin uskomme. Jack Welch, General Electricin entinen hallituksen puheenjohtaja ja toimitusjohtaja kirjoitti taannoin verkkosivullaan, että intuitio auttaa paljon business-päätösten teossa, mutta henkilövalintoja tehdessä intuitiota kannattaa testata yhä uudelleen ja uudelleen. Joku olisi voinut olettaa asian olevan juuri päinvastoin.

 

Kaikille meille muodostuu oma tapamme käyttää intuitiota. Voiko se mennä ”överiksi”?

 

Varmasti voi. Meillä on sisäänrakennettu tarve ratkaista asioita nopeasti ja saatamme käyttää intuitiota selityksenä päätöksellemme, vaikka emme ole perehtyneet asiaan kunnolla. Ajattelemme, että jollain maagisella tavalla tiedämme sisimmässämme oikean ratkaisun. Saatamme myös lukkiutua johonkin intuitiomme tuomaan näkökulmaan, emmekä, syystä tai toisesta, uskalla avata ajatteluamme muille vaihtoehdoille. Tai voimme myös innostua kovasti jostain asiasta, ja syöksymme tekemään päätöksen, vaikka emme ole verranneet sitä muihin ratkaisuvaihtoehtoihin. Tunteet jylläävät – nehän ovat aina läsnä, teemme päätöksiä millä perusteilla hyvänsä.

 

Illuusion vaara

 

Intuitio saattaa siis olla jopa vaarallinen. Siihen luottaen voimme hypätä johtopäätöksiin ja tekoihin ennenaikaisesti, sulkea silmämme todellisuudelta tai antaa tunteidemme viedä mennessään. Tarraudumme mieleemme takertuneeseen illuusioon kuin pelastukseen. Haluamme uskoa, että se on totta, emmekä vilkuile sivuillemme.

 

Illuusio eli havaintoharha on Kielitoimiston mukaan hahmotusvirhe, joka syntyy, kun aistiärsykkeen osat vääristävät kokonaisuuden.

 

Nobel-palkittu psykologi ja tutkija Daniel Kahneman varoittaa erityisesti tästä vaarasta. Hän painottaa, että intuitiot ja niihin mahdollisesti liittyvä ylikorostunut varmuuden tunne voivat olla merkittävä illuusioiden lähde. ”On tilanteita”, hän sanoo, ”jolloin täytyy luottaa intuitioon. Yleisesti ottaen, kuitenkin, intuitiota ei pitäisi hyväksyä sellaisinaan.”

 

Tutkiskele intuitiota ennen sen käyttöä

 

Voimme parantaa päätöksentekoamme ensinnäkin sillä, että lisäämme siihen edes hitusen systemaattisuutta. Emme ohita tiedon ja data osuutta, teemme kotiläksyt. Emme kuitenkaan aliarvioi intuitiota, joka voi tuoda aivan uusia näkökulmia päätöksen pohdintaan. Käytämme sekä asia- että tunnepohjaisia lähteitä päätöstemme laadun varmistamiseksi. Pidämme huolta siitä, että punnitsemme useita vaihtoehtoja, emme vain yhtä. Otamme mukaan useiden henkilöiden näkemykset, emme luota yhden henkilön kaikkivoipaiseen kykyyn tehdä hyviä päätöksiä. Kaiken kaikkiaan, parannamme päätöksentekomme prosessia.

 

Toinen oivallinen tapa parantaa päätöksentekoamme on panna intuitiomme testiin ennen kuin toimii sen mukaan. Muutaman yksinkertaisen kysymyksen avulla voimme varmistaa, ettei intuitiomme ole vain illuusiokupla (McKinsey Quarterly, 2017):

 

Tuttuustesti: Onko minulla syvälle menevää kokemusta samanlaisista tilanteista?

Palautetesti: Onko minulla luotettavaa näyttöä tai palautetta aikaisemmista tapauksista?

Tunnetesti: Onko tunnetilani rauhallinen vai olenko kiihtynyt?

Riippumattomuustesti: Olenko varma, ettei asiaan liity henkilökohtaisia intressejä?

 

Kun pystymme vastaamaan myöntävästi näihin kysymyksiin, voimme olla varsin luottavaisia intuitiomme suhteen. Mitä todennäköisimmin se ei ole vain illuusio, jonka olemme luoneet mielessämme ilman perusteita, vaan asia, joka meidän pitää ottaa vakavasti huomioon päätöstä tehdessämme.