Mitä Räikkösen asenne opettaa meille

”Ihan kiva voittaa,”, sanoi Kimi Räikkönen tultuaan ensimmäisenä maaliin, ”mukavampaa kuin olla kakkonen. Mutta voitto ei muuta elämääni pätkääkään.”

 

Mitä ihmettä? Eikö voitto Formula 1 kilpailussa Austinissa lokakuussa 2018 ollut juuri sitä, mitä Räikkönen odotti kuumeisesti. Viiteen vuoteen ei ollut tullut voittoa. Takana oli 113 kilpailua, joissa hän oli joutunut pettymään. Hän tähtäsi aina voittoon, eivätkä muut sijat merkinneet suuresti.

Toki nyt saatu voitto oli mieluinen, odotettu ja toivottu. Mutta se ei silti ollut Räikköselle koko elämä. Hänen elämänsä oli järjestynyt muotoon, joka antoi paljon aivan sellaisenaan: vaimo, lapset, koti, mahdollisuus jatkaa ajamista.  Turvallisuutta ja haasteita samalla kertaa.

 

Kadehdittavaa, myönsi joku sisimmässään. Että ihminen voikin olla noin tyyni menestyksen hetkellä. Että hänen maailmansa ei olisi kaatunut, vaikka voittoa ei olisi tullutkaan koko kakkoskaudella Ferrarilla. Tuollaisen ihmisen täytyy olla todella vahva.

 

Kysymys on paljolti odotusten hallitsemisesta. Odotuksiahan meillä kaikilla on aina, tunnistimmepa niitä tai emme. Alitajuisesti toivomme ja haaveilemme; tietoisesti asetamme tavoitteita ja suunnittelemme. On sanottu, että pettymyksen suuruus määräytyy sillä, mikä on odotusten suhde toteutumaan. Mitä suuremmat odotukset, sitä todennäköisempää on, että petymme.

 

Realismi on siis tärkeää, jos haluamme välttää pettymyksiä. Mutta Räikköselle ei realismi tarkoittanut sitä, että hän olisi henkisesti luopunut voittamisen halusta ja sen odotuksesta, vaikka olikin kakkoskuski, ja vaikka ikä alkoikin painaa vaakakupissa yhä enemmän. Sen sijaan Räikkösen realismi oli sitä, ettei kaikkea panna yhden kortin varaan, ettei elämää rakenneta vain ajamisen ympärille. Tämä asenne puolestaan muodostui vahvuudeksi ja auttoi menestymään silloin kun olosuhteet puolsivat voiton saavuttamista.

 

Työssään puurtaville ihmisille tässä on ajateltavaa. Omaa arvoa ei tulisi nähdä vain työmenestyksen tuotteena. Elämää kannattaa rakentaa monipuolisesti ja miettien, mikä loppujen lopuksi on tärkeintä pitemmällä aikavälillä. Pettymysten pelossa ei kannata luopua toiveista, haaveista ja suunnitelmista, mutta niiden varaan ei tulisi rakentaa koko elämäänsä.

 

Itse asiassa, Räikkösen esimerkki on varmasti helpottava monelle oman elämänsä tavoitteita pohtivalle.