Miksi tekoäly kuuluu kaikille

”Eihän meillä nyt sentään mistään tekoälystä aleta puhua, sehän vain sekoittaisi ihmisten ajatukset”, sanoi pienyrittäjä. Hän koki, että teknologiset virtaukset ja uusimmat trendit eivät hetkauta omaa toimintaa.  Toimintaa tulisi jatkaa kuten ennen, turhia hötkyilemättä.

 

Ymmärrettävää, mutta lyhytnäköistä.

 

Tekoäly on ohjelma

Tekoälyhän on yksinkertaisesti tietokoneohjelma, joka kykenee suorittamaan älykkäitä toimintoja. Puhutaan vahvasta ja heikosta tekoälystä; vahva tekoäly lähestyy inhimillistä älykkyyttä, heikko ratkaisee määriteltyjä tehtäviä, kuten tekstin tai kuvan tunnistaminen.  Nämä termit lanseerasi MIT:n John McCarthy jo vuonna 1956.

 

Näiden tietokoneohjelmien, siis tekoälyn, käyttäminen tulee Pekka Ala-Pietilän mukaan olemaan vastaavaa kuin sähkön käyttö nyt (TIEKE Suomi tekoälyn paalupaikalla -seminaari 9.11.2017).

 

Yllä mainittu yrittäjä saattoi olla oikeassa. Ehkä tekoäly ei kuulukaan hänelle nyt tai aivan lähiaikoina. Mutta yksikään yritys ei elä umpiossa. Ympäröivä maailma soluttautuu sen sisälle kuin vesi putkistoihin. Mukana tulee monenlaista uutta, jota yrityksen olisi hyvä ymmärtää, ennen kuin on liian myöhäistä.

 

Miksi olla valveilla

On kaksi erityistä syytä, joiden vuoksi pienyrittäjänkin kannattaa pitää tekoäly mielessä varmistaakseen oman pärjäämisensä:

 

Ulkoiset syyt
  • Yrityksen asiakkaat tai toimittajat saattavat edetä tekoälyn soveltamisessa. Tämä voi puolestaan heijastua siihen, mitä he odottavat yritykseltä. Mitä jos asiakasyritys alkaa personoida markkinointiaan ja myyntiään eri kohderyhmille tekoälyn avulla? Tai ottaa käyttöön uudenlaisen, tekoälyn tukeman ketterän toimintamallin? Tilattujen tuotteiden ja palvelujen sisältöön tai toimitusrutiineihin voi tulla merkittäviä muutoksia tästä
Sisäiset syyt
  • Oman toiminnan tehostaminen edellyttää usein myös uusien teknologioiden käyttöö Vaikka onkin täysin mahdollista saada kustannuksia alas ja myyntiä ylös ilman rahallisia investointeja, tehokkuus edellyttää jossain vaiheessa aina myös prosessien parantamista teknologioiden avulla. Tekoälyn käyttäminen asiakaspalautteen analysoinnissa on tästä yksi esimerkki.

Mitä yrittäjän pitää tehdä

Yleisen tekoälyn ympärillä käytävän keskustelun seuraamisen lisäksi pienyrittäjän on siis keskusteltava asiakasyritysten ja toimittajien kanssa asiasta. Parhaassa tapauksessa voidaan kehittää yhdessä entistä paremmin toimiva yhteistyö, jossa teknologia auttaa.

 

Tämän ohella on keskityttävä miettimään dataa. Aivan – dataa!  On hahmotettava, mikä data on kaikkein tärkeintä yritykselle nyt ja ennen kaikkea tulevaisuudessa. Sitten on suunniteltava, miten tuota dataa kerätään tehokkaasti ja analysoidaan niin, että se tuottaa hyötyä yritykselle. Samalla harkitaan, missä ihmiset ovat parempia, missä koneet, eli miten tehtävät tulisi jakaa (Competing in the age of Artificial Intelligence, BCG perspectives).

 

Datan rooli on aivan keskeinen. Ainoastaan datan avulla voi opettaa tekoälyä. Ja opettaminen onnistuu vain, jos dataa on paljon. Tavoitehan on, että yritys pystyy opettamaan tekoälynsä paremmin kuin kilpailijat (Risto Siilasmaa, Talouselämä 38/2017).

 

Pienyrityksille, joihin Suomessakin suurin osa yrityksistä lukeutuu, tämä tuntuu haastavalta. Miten niin sanottu Big Data voisi koskaan tulla osaksi heidän arkipäiväänsä?

Kansainvälisistä lähteistä löytyy paljon perusteluja Big Datan käytölle pienyrityksissä (7 Reasons to Use Big Data When You Have a Small Business by Sarah Kearns; How Your Small Business Can Make Use Of Big Data Now by Arnie Gordon; What 3 Small Businesses Learned From Big Data by Kevin Kelleher). Mutta miten pienyrittäjä pääsee alkuun datan keräämisessä ja analysoinnissa ilman kohtuuttomia kustannuksia?

 

Tarvitaan työkaluja, joilla käsinkirjoitettuja papereita pursuavat perinteiset toimistot muutetaan digitaalisiksi.  Teknologian hinta laskee, mikä auttaa osaltaan tilanteessa. Mistä pienyrittäjä löytää apua? Siinä haaste alan toimijoille! Kysyntää varmasti tulee riittämään.

These changes are happening slowly but surely. – – Progress may be imperceptible, but it is relentless. – – Stopping advances isnt really an option; once invented, these technologies wont disappear.” (Sam Ransbotham, MIT Sloan)

Kun kehität päätöksentekoasi, onnistut

Yksinkertainen totuus on, että kaikki riippuu päätöksenteosta. Jos etenemme ja saavutamme tuloksia, se on suurelta osin seurausta tekemistämme päätöksistä. Jos pysymme paikallamme tai menemme takapakkia, sekin johtuu päätöksistämme – tai siitä, että päätimme olla tekemättä niitä.

 

Joka ainoa hetki on tehtävä joku päätös, pieni tai suuri. Onneksi suuri osa päätöksistä tehdään tiedostamattomasti. Ilman rutiinina rullaavia päätöksiä elämä olisi tavattoman raskasta. Rutiinien ansiosta meille jää aikaa ja energiaa keskittyä niihin vaikeampiin ja monimutkaisempiin päätöksiin, joita eteemme tulee.

 

Mitä meissä tapahtuu, kun tiedostamme, että nyt pitäisi tehdä päätös? Usein mielemme alkaa yksinkertaistaa kysymystä.  Haluamme saada otteen asiasta, lokeroida sen aikaisemman kokemuksemme kaltaiseksi. Tunnemme näin olevamme varmemmalla pohjalla.

 

Nyrkkisäännöt, maalaisjärki, akateemiset arvaukset, kaikenlainen heuristiikka saattavatkin olla hyödyllisiä. Yksinkertaistaminen voi helpottaa olennaisen näkemistä.

 

Vaarana on, että hyppäämme johtopäätöksiin. Emme malta tutkia asiaa kunnolla.  Teemme päätöksen totutun tavan mukaisesti ilman, että kyseenalaistamme sitä.

 

Miten parantaa päätöksentekoa? Ainoa varma keino on, että lisäämme systemaattisuutta. Oikopolkujen sijaan etenemme järkiperäisesti. Tältä kannalta kolme erityisen tärkeää kysymystä ovat:

 

  1. Miksi päätös on tehtävä, mikä on tavoitteeni?
  2. Mitkä ovat ne kriteerit, joiden pohjalta päätös tehdään?
  3. Mitä vaihtoehtoja päätöksenteossa on?

Näin etenemällä lisäämme päätöstemme rationaalisuutta. Tämä ei tarkoita sitä, ettei päätöksiin voi liittyä tunnetta – tunteet ovat aina läsnä kaikessa tekemisessämme, ja tunteet ohjaavat myös päätöksentekoa. Niiden varaan ei kuitenkaan kannata perustaa koko päätöksenteon ketjua.

 

Kun lisäämme hiukankin systemaattisuutta päätöksentekoosi, vähennämme ajattelun vinoumien vaikutusta ja onnistumme entistä useammin tekemään sellaisen päätöksen, johon olemme tyytyväisiä vielä pitkään.

 

Emmekö olekaan tyytyväisempiä työssä kuin 1960-luvulla?

On jo pitkään tiedetty, että henkilöstön tyytyväisyys vaikuttaa positiivisesti tuloksiin. Tyytyväisyyttä ja onnellisuutta lisääviä tekijöitä on selvitetty ja niihin on panostettu. Kuitenkin uusimmat tutkimustulokset kertovat, että tunnetila työtä tehdessä ei olekaan useimmilla hyvä. Yksi mahdollinen selitys on, että olemme tulleet entistä vaativammiksi työtämme ja työolosuhteitamme kohtaan.

 

Selvä yhteys tyytyväisyyden ja tehokkuuden välillä

 

Työntekijöiden tyytyväisyys työhön ja työympäristöön lisää tehokkuutta, luovuutta ja yhteistyökykyä. Tästä on olemassa vankkoja tutkimustuloksia. Jokainen meistäkin tunnistaa asian omalta kohdaltamme: hyvällä mielellä ollessa kaikki luistaa ja tulosta tulee.

University of Warwickin paljon siteeratun tutkimuksen mukaan tyytyväiset työntekijät ovat 12% tuottavampia kuin muut. Tyytyväisen ihmisen aivot toimivat paremmin. Luova työ sujuu ja ongelmat ratkeavat.

 

Happy smiling woman talking on the phone

Monta keinoa lisätä tyytyväisyyttä

 

Kun Google investoi työntekijöidensä tukemiseen ja hyvinvointiin, henkilöstön tyytyväisyys yllä mainitun tutkimuksen mukaan kasvoi peräti 37%. Raha ei todellakaan ole ainoa tehokas motivaattori!
Dropboxin organisaatiossa havaittiin, että tyytyväisyyden kannalta olennaista oli tukea työn joustavuuden ja yhteistyön kombinaatiota (siliconrepublic.com). Konkreettisena toimenpiteenä ihmisten sallittiin käyttää työssään niitä laitteita ja alustoja, joita he käyttivät vapaa-aikanaankin. Työn tekeminen tehtiin helpoksi ihmisille.

Joustava työ pulpahtaa toistuvasti esille tyytyväisyyttä edistävän asiana. Adi Gaskell kertoo Forbesin sivuilla julkaistussa artikkelissaan tutkimuksesta, jonka mukaan joustavaa työtä tekevät ihmiset olivat onnellisempia, tehokkaampia ja harvemmin sairaina, vaikka tekivätkin pitempiä työpäiviä.

Ehkä hiukan yllättävästi myös ilmaiset juomat ja välipalat tuntuvat selvästi lisäävän työntekijöiden tyytyväisyyttä – ainakin jos he kuuluvat Z-sukupolveen. Tämä tuli esille tuhannen tietotyöläisen vastauksista Yhdysvalloissa tehtyyn kyselyyn. Jotkut nuoret pitivät ilmaista ruokatarjontaa jopa yhtenä kriteerinä työnantajan valinnassa!

 

Onko tyytyväisyys nyt huipussaan?

 

Keinoja lisätä tyytyväisyyttä työssä on siis paljon. Mutta mikä todellinen tilanne tyytyväisyyden suhteen on tällä hetkellä?

Meistä monet kokevat työn merkitykselliseksi ja antoisaksi. Ja miksi emme kokisi – johtamisessa kiinnitetään entistä enemmän huomiota yksilöihin, osaamista kehitetään, työympäristöä ja työn tekemistä muutetaan tarpeiden mukaan.

Toista oli vaikkapa 1960-luvulla: pomon valta oli ehdoton, toiminta säänneltyä ja valvottua. Liiasta oma-aloitteisuudesta saattoi saada omituisen leiman. Naiset kelpuutettiin lähinnä mapitus- ja kahvinkeittotehtäviin, ja he osallistuivat kokouksiin kahvin kaatajina.

Luulisi, että nyt tihkumme onnea ja tyytyväisyyttä työssä. Fast Company kertoo kuitenkin gallupista, jonka mukaan ainoastaan 13% työntekijöistä ovat sitoutuneet työhönsä – enemmistö siis ei nautikaan työstään.

 

Perinteiset kyselyt eivät ehkä paljasta kaikkea

 

Briteistä kuuluu kummia. University of Sussexin tutkijat tekivät uudenlaisen tutkimuksen työtyytyväisyydestä. He keskittyivät tutkimaan sitä, mitä ihminen kokee juuri sinä hetkenä, kun hän suorittaa jotain aktiviteettia työssä tai kotona. Perinteisesti vastaajia pyydetään antamaan yleinen arviointi tuntemuksistaan ja ajatuksistaan liittyen työhön.

Tutkijat rakensivat älypuhelinapplikaation, jonka avulla ihmiset vastasivat ’on-the-go’ lyhyisiin, satunnaisiin aikoihin lähetettyihin kyselyihin juuri sen hetkisistä tunteista. Tutkimuksessa kerättiin yli miljoona vastausta kymmeniltä tuhansilta henkilöiltä Brittein saarilla.

Tulokset hämmästyttävät: palkkatyön tekeminen arvioitiin alemmas kuin mikään muu aktiviteetti, lukuun ottamatta sairasvuoteella makaamista. Työn tekemisen aikana olo ei siis tuntunut tyytyväiseltä.

 

Mieluiten aivan muualla

 

Tutkija päättelevät, että syynä tuloksiin on työssä koettu levottomuus, huoli ja pelko. Vaikka ihmiset suhtautuvatkin positiivisesti palkkatyöhön ajatellessaan sen merkitystä ja arvoa itselleen, työn psykologinen kustannus on heille usein suuri. Se tulee esille paineina ja stressinä itse työn tekemisen aikana.

Brittitutkimus tiivistyy toteamukseen, että ihmiset olisivat itse asiassa mieluiten muualla kuin tekemässä työtä. Tästä johtuu se, että ihmiset yleensä tekevät pitempää päivää ja panostavat enemmän työn tekemiseen silloin, kun siitä saatava korvaus on suurempi.

 

Vastuuhenkilö löytyy läheltä

 

Meille kaikille jää tehtävä pohtia asiaa omalta kohdalta. Mitä tunteita itse koen, kun teen työtä? Mitä ne merkitsevät?

Käytettävissä on aivan erilainen keinovalikoima työtyytyväisyyden parantamiseen kuin aikaisemmilla vuosikymmenillä. Valikoimasta löytyy varmasti jotain sopivaa.

Vaatimukset työn, työyhteisön ja työympäristön suhteen ovat kasvaneet sitä mukaa, kun näitä asioita on kehitetty. Ovatko odotuksemme ylimitoitettuja?

Vastuu tyytyväisyydestä työssä ei ole vain työnantajalla. Erityisesti voisimme miettiä sitä, mitä itse voisimme tehdä tyytyväisyyden lisäämiseksi ja miten omalla panoksellamme voisimme parantaa muiden työtyytyväisyyttä.

Kolmen kysymyksen strategia

Strategiatyötä tehdään usein joko liian kaavamaisesti tai keskittyen johonkin kiperäksi koettuun yksittäiseen teemaan. Kaikkein tärkeintä olisi kuitenkin miettiä sitä, missä bisneksessä ollaan nyt ja tulevaisuudessa, missä ollaan parhaita, sekä mitä uutta osaamista muutokset edellyttävät.

Vain pieni osa johtajista ja työntekijöistä kykenee kertomaan, mitkä ovat oman yrityksen tai organisaation strategiset painopisteet. Tämä oli tulos Maarika Mauryn v.2009-2016 tekemästä tutkimuksesta.

Osittain saattaa olla kyse siitä, että strategian kapulakieli ei aukene ihmisille. Jos johtajia ja työntekijöitä pyydettäisiin kertomaan, keitä heidän tärkeimmät asiakkaansa ovat ja mihin asiakkaat tarvitsevat yrityksen toimittamia palveluja ja tuotteita, tulos olisi voinut olla aivan toinen.

Strategiasta tehdään liian teoreettinen, liian monimutkainen. Kysehän on yksinkertaisesti keinoista, joilla päästään tavoitteeseen, visioon tai miksi sitä ikinä nimitetäänkään.

Tavoitteen ja keinojen miettiminen kannattaa aloittaa kysymällä – yhä uudestaan – missä bisneksessä ollaan. Tästä mietinnästä voi syntyä uusia ahaa-elämyksiä. Vanhat esimerkit toimivat edelleen.  Kivenhakkaaja ei vain hakkaa kiveä, vaan on rakentamassa katedraalia. Juomatehtailija ei vain tuota juomia, vaan sammuttaa janon. Jääkiekkoklubi ei vain myy lippuja otteluihin, vaan tarjoaa elämyksiä. Messujen järjestäjä ei vain vuokraa tilaa, vaan organisoi kohtaamisia. Viestintätoimisto ei vain huolehdi asiakkaansa tiedotteista, vaan tuottaa hänelle mielenrauhaa. Kahvila ei vain myy tuotteitaan, vaan toimii olohuoneena. Ohjelmistotalo ei myy vain ohjelmistoja, vaan ratkaisuja.

Näkökulman laajennus auttaa määrittämään oman toiminta-alueen niin, että asiakkaan todellinen tarve tulee tyydytetyksi. Joissain tapauksissa tuote- tai palvelukokonaisuutta kannattaa laajentaa, joissain tapauksissa supistaa.

Kaikissa tapauksissa on löydettävä ”se jokin”, eli oma paremmuus suhteessa kilpailijoihin. Ehkä olemme ylivertaisia palvelun laadussa, ehkä olemme nopein, halvin tai edistyksellisin. Kaikkea hyvää emme kuitenkaan voi olla yhtaikaa. Ei kannata edes yrittää!

Asiakkaan todellisiin tarpeisiin ja mielihaluihin vastaaminen on kuin liikkuvaan maaliin pelaamista. Elämysten, mielenrauhan ja ratkaisujen myyminen on dynaaminen haaste. Tilanne elää, maailma muuttuu. On löydettävä tavat lisätä osaamista ilman, että siitä tulee kohtuuton taakka arkeen. On pidettävä tuntosarvet herkkinä aistimaan, mihin suuntaan asiakkaiden tarpeet ja tavat toimia kehittyvät.

Missä bisneksessä olet? Missä asiassa olet paras? Mitä osaamista kehität? Jos pystyt vastaamaan näihin kolmeen kysymykseen, sinulla on kaikki mahdollisuudet menestyä.

Teksti on julkaistu sivustolla  www.menestystarinaksi.blogspot.fi 17.4.2017.

Se pieni teko johtajalta, joka voi muuttaa kaiken

Mikä yksittäinen asia työyhteisössä voi sinkauttaa mielialan, motivaatiotason ja aikaansaamisten määrän hujauksessa ylöspäin? Mikä saa valonsäteen näyttämään auringolta, oljenkorren pelastusköydeltä, tehtävälistan vaikuttamismahdollisuuksien agendalta? 


Se pieni teko on huomion osoittaminen työyhteisön ihmisille. Eikä vain joukolle, massalle, vaan yksittäisille ihmisille. 


Onko kyse siitä, että muistaa sanoa huomenta? Tai tervehtiä ylipäätään? Siitäkin. Niin pienellä asiallakin voidaan osoittaa, että toinen on olemassa. Henkilö, joka itse asiassa on kriittinen tekijä yrityksen menestymiselle. 


Huomioiminen on muutakin. Tunnustuksen sanat, kun henkilö on onnistunut. Lohdutuksen sanat, kun kaikki ei ole mennyt putkeen. Selkeiden tavoitteiden asettaminen. Puolueeton palaute.


Huomion antaminen ei ole vain kehumista. Erittäin oleellista on ajan antaminen alaiselle silloin, kun on aihetta muuttaa tekemisen sisältöä tai tapaa toimia. Tai kun ihminen on syystä tai toisesta vaikeassa tilanteessa. Se on todellista välittämistä.
Kaikki olemme ihmisiä. Siksi meissä on sellainen vipu, joka reagoi inhimilliseen kohteluun. Tulokset puhuvat puolestaan.  

 

Tämä kirjoitus julkaistiin sivustolla www.menestystarinaksi.blogspot.fi 7.12.2014.